Toi pentu on vaan niin näppärä. (Taidan olla muutamasti jo maininnut...) Oon edelleen ihan ihmeissäni, miten noin kiva koira sattuikaan mun kohdalle.
Tosiaan, juuri kun Sirpalle juttelin puhelimessa, muistin, että makkararuudun treenaamisesta on jäänyt jo vaikka kuinka pitkä tauko - varmaan reilu viikkoon ei olla mitään sen suuntaistakaan tehty. Mutta nyt kun moisen väsäsin Kiusalle, se suorastaan syöksyi ruutuun tyyliin "JesjesssjesjessJESS!". Pentuparka, en selkeästi ole antanut sen tehdä mitään kivaa aikoihin. (Treenailin makkararuutua tuossa parisen viikkoa takaperin viikon aikana ehkä pariin kolmeen kertaan - eli tää treenikerta oli ehkä neljäs tai viides? Nyt se ainakin teki sen niin varman oloisesti, että voisi ehkä kohta harkita lyhyen jäljen tekemistä. Mutta siinä oottelen kyllä Sirpan apua, eli ensi viikolla sitten. ;))
Meillä on mennyt aika tosi pitkälti tallilla, mä olen ollut duunissa ja Kiusa touhunnut mukana. Hyvin on sujunut, ja selkeästi pentu nauttii kun saa juosta ja telmiä juuri niin paljon kuin haluaa. Valmentajan kisoissakin oltiin tosiaan mukana, ja vaikka kyseessä nyt olivatkin yhdet Suomen suurimmista estekilpailuista, Kiusa oli kuin kotonaan. Ei se vaivautunut stressaamaan tai hermoilemaan mitään - kun ei ollut tekemistä, se makoili vähän syrjemmässä katselemassa, ja kun taas oli, se oli innolla mukana.
On kyllä sillain kiva, että Kiusa on niin sosiaalinen ja tykkää älyttömästi kaikista ja kaikesta. Käytiin eilen moikkaamassa entisen musamaikan pikkulikkaa (Emmi 8kk, oli vallan sievä), ja Kiusan mielestä neitokainen oli suorastaan syötävän suloinen. Emmi ei ihan hirvästi ole koiria nähnyt, niin sen mielestä oli tosi jännää kun pentunen nuoleskeli jalkapohjia yms. :D Hassu tyttö.
Viime yö meni kyllä mun osalta suurimmaksi osaksi valvoessa. Sen lisäksi, että sain hevoselta hampaista (selässä nätti ruhje, joka on ihan pirun kipeä), Kiusalla oli masu taas ihan sekaisin. :( Eilen vielä siinä kahdeksan tai yhdeksän aikaan kaikki oli oikein hyvin, ei mitään. Sitten joskus yhdestätoista eteenpäin sainkin kuskata neitiä säännöllisesti vajaa tunnin välein pihalle, kun se piippasi jatkuvasti. Kai nyt, jos masuun sattuu.
Nyt taas ollut aamusta ainakin parempi, ei ole tarvinnut seitsemän jälkeen viedä tuon takia ulos. Toivotaan, että se oli vain joku pieni pöpö, joka katosi nyt sitten. Elättelen toiveita. Ikäviä tuollaiset.
Mutta tosiaan, vajaa parin viikon päästä pitäisi alkaa peko-treenit, mikäli kaikki menee niin kuin pitää. :) Sitä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti