Huh kun voikin väsyttää. Mulla on nyt ollut piiitkiä työpäiviä, ja unet on jääneet vähäsen vähiin. (Huomennakin tiedossa ensin ponin ratsastus aamulla ehkä seitsemän aikoihin, kymmeneltä lähtö kisoihin hoitamaan valmentajan hevosia, ja kotiin varmaan pääsen joskus yhdeksän jälkeen. Kiusa tietenkin kulkee mukana - on se onni että se tykkää ja käyttäytyy hyvin. <3)
Kiusasta on nyt tosiaan tulossa ihka oikea tallikoira, kun olen tallilla töissä parhaimmillaan ollut 13 tuntia päivässä. Onneksi neiti osaa nukkua sielläkin, eikä se edes nykyään hirveämmin hillu, kunhan on mukana kaikessa koko ajan. Ja pikkuhiljaa se alkaa oikeasti käyttäytyä siellä vallan mallikkaasti, eikä häiritse edes hevosia mitenkään erityisemmin. Ei sillä, eivätpä nuo tuon tallin hevoset varmasti häiriintyisikään, kun ovat niin tottuneita, mutta parempihan se on aina pysyä kauempana - ihan vain, ettei koiruus kuitenkaan saa kengän kuvaa nenäänsä tai muuta yhtä ikävää).
Eli olen siis vuosia tehnyt epäsäännöllisesti tallihommia, ja nyt monta päivää on ollut tallilla niin kaaosta, että mut on soiteltu sinne hätäavuksi. Mm. eilen yksi hevonen kuoli karsinaansa, ja koko paikka oli niin sekaisin, että joku tarvittiin tekemään perusduunit, kun muut yrittivät järjestää 600-kiloista ruumista poies karsinasta... Kiusa ei kyllä välittänyt tuon taivaallista kuolleesta hevosesta, oli vain tyytyväinen kun pääsi tallille riekkumaan. Olisi se helppoa olla koira.
Sain tässä hiljattain "sivutyöksi" parin ponin kouluttamisen/ratsuttamisen, joten vaikka nyt koulujen alkaessa tallityöt todennäköisesti vähenevät, niin saapahan Kiusa ainakin tuon takia pyöriä mukana talleilla vallan säännöllisesti.
Ja niin. Se elektrolyytti-/tms-jauhe (josta viime merkinnässä mainitsin) sitten mitä ilmeisimmin auttoi tuon pennun masuun. Minna ilmeisesti vähän ymmärsi tuon viimoisimman päivityksen väärin (väitti mua hysteeriseksi ;D), eli tosiaan sitä jauhetta lisäilin ruokaan eläinlääkärin suosituksesta, kun Kiusalla oli vatsa ollut jo pidempään vähän löysällä. :D Nyt sitten tosiaan on taas jo ihan normaali, liekkö sitten tuosta elektrolyytistä johtuvaa, vaiko siitä, että lisäsin vähän raakaruuan osuutta ja vähensin nappuloita. Joka tapauksessa neitokainen on nyt ollut vallan tyytyväinen ja masunsa kunnossa.
Kiusa on jo avannut tuhoajan uransakin... Yhtenä päivänä tuossa olin töissä, ja Kiusa oli yksin kotona sen aikaa, että Anssi heitti mut sinne ja kävi kaupassa. Sinä aikana kakarakoira oli onnistunut tönäisemään luun sohvan alle ja repinyt sitten sohvan kulmasta palasen (vain vähän vähätellen...) irti ilmeisesti yrittäessään saada luuta poies sieltä sen alta... Hommasinpa sitten verkkokompostin, josta olisi tarkoitus väsäillä koiraportti niin, että pentusen elintila on yksinollessa vähäisen pienempi, jos vaikkapa kaikki huonekalut eivät kokisi samaa kohtaloa. Sohvankin sai vielä jesarilla kursittua kasaan, joten mitään peruuttamatonta vahinkoa ei päässyt syntymään. ;) Hassua sinänsä, ettei ole sen jälkeen eikä sitä ennen osoittanut mitään mielenkiintoa huonekaluja kohtaan. Kaikki paperit yms se kyllä mieluusti repisi, mutta mikään isompi ei innosta.
Hmmhmm. Mitähän vielä. Oon kirjoittanut liian kauan aikaa sitten viimeksi, ei oikein muista mitä kaikkea on tullut tehtyä. Niin joo tosiaan, Helsingissä kävin metro/juna/bussimatkalla, ja muutenkin ihmettelemässä vilinää. Kiusa oli kuin kotonaan. Mitään ei tarvinnut pelätä tai ihmetellä. Ennemmin se vaikutti olevansa ihmeissään siitä, että vaivauduin seisoskelemaan paikassa X vähän pidempään. "Mitä ihmettä me tässä seistään?" :D Näppärää!
Ja Hepekon pelastuskoiratreeneihin ilmoittauduin tuossa, ja mitä ilmeisimmin siellä nyt sitten pääsee treenaamaan elokuun alusta lähtien. Ei siis enää pitkälti aikaa siihenkään. Vallan jees saada jotain ulkopuolista apuakin tuohon hommaan, kun jotenkin tuntuu, että kun tuo pentu on niin helppo kaikkialla, että mikään TVA-tason kouluttaminen ei vaan ole oikeasti tarpeellista. :D Paha vain, kun temppuilulla ja peruskäytöstavoilla ei niitä ihmisiä metiköstä löydetä. (Tai eihän sitä koskaan tiedä...) Tuon kouluttaminen on tosin oikeasti niin mukavaa, kun se tekee mielellään ja oppii nopeasti. :)
Mutta jooh, eiköhän tässä taas ole asiaa enemmän kuin suotavaa, näin yhteen postiin tungettuna. :D Kirjoittelen taasen, kunhan muistan ja ehdin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti