Aksaa!

Ekat agilityreenit koiran kanssa takana! Oli kyllä niin mielettömän siistiä, ettei mitään järkeä. Koiralla ja ohjaajalla oli uskomattoman hauskaa. Hitto sentään, toi on kyllä niin loistava laji, ettei toista.

Välistä tulee naurettua tuon hurtan ratkaisuille. Ensimmäisellä kerralla putkeen mennessä arvon neiti ei oikein hiffannut pointtia. Eihän siitä nyt läpi voinut mennä! Joten pikku Kiu otti vauhtia, hyppäsi putken päälle ja yritti sitä kautta. Kun putki-perkele karkasi alta, koira kauhean ärinän saattelemana yritti napata siitä kiinni ja ravistella kuoliaaksi. Oivoi. Noh, kun se tajusi, että siinä ihan oikeasti on kolo, josta voi juosta, sehän ei meinannut enää sitten lopettaa ollenkaan siellä juoksentelemista. "Kato mamma, mä osaan!"

On toi Kiusa kyllä ehdottomasti loistavin hurtta jonka tiedän. Ja uskoisinpa, että agility on laji, josta se pitää ihan mielettömästi (ja ohjaajakin osaa sen verran, ettei ihan niin pahasti sählää kuin muissa lajeissa). Seuraavaa treenikertaa odotellessa! Hakemusta hallin avaimestakin on tarkoitus tässä laittaa asap, niin pääseepä treenailemaan sinne milloin tahtoo. Koira ainakin tykkää, ja pakko myöntää että mullakin hymy herkässä kun Kiusnau on tyytyväinen. Onni on koira, joka pitää samoista jutuista kuin ohjaaja. :D

Tottista treenailtu ja agilitykin pääsee pian alkamaan!

Lähiaikojen tottistreenien satoa:

• Äänensävyt: Erotettava selkeämmin kehut ja pakotteet
• Luottamus: Koira osaa asiat jotka sille on opetettu, siihen pitäisi kyetä luottamaan
• Motivaatio: Koiralle vaihtelevampia treenejä erilaisissa ymäristöissä, jotta huomio ei karkaile muualle 

Treenaillut olen kohtuullisesti, vielä kun saisi jonkun vilkuilemaan vähän perään säännöllisesti. :) Pääsisi eteenpäin paremmin, kun joku olisi hivenen vinkkailemassa mitä tehdä.

Agilitytreenit alkaa Kiusan kanssa tiistaina, vihdoin! Odotan kyllä innolla mitä siitäkin tulee. Saa vielä hallin avaimen sitten lunastettua itselleen, niin voi lähteä reenailemaan mm. tottista häiriössä. Tekee Kiusalle (ja ohjaajalle) oikein hyvää. Ja agilityäkin sitten pääsee treenailemaan treeniajan ulkopuolella, ihan mahtavaa! :)

Kiusa on päässyt nyt kuntoaan kohottamaan uimalla ja juoksulenkeillä normilenkkeilyn lisäksi. Loppukesästä jos saan vielä itselleni hommattua pyörän, olisi tarkoitus lähteä sitten senkin kanssa liikenteeseen. Hirveästi olisi intoa tehdä ja mennä ja kaikkea, mutta vähän on kyllä aika vähissä. Työ häiritsee mun vapaa-aikaa, ei ole reilua. Nytkin on sen ja harrastusten takia uniaika jäänyt koko viikon ajan liian vähiin, eli aivot aivan tokkurassa. Mutta eiköhän se tästä, viikonloppu edessä!

On se vain hieno pikku pelki!

Kiusan mielestä poseeraaminen oli vallan helppoa!

Joskin auringossa meinasi vähän tulla kuuma...

Pikapäivitys

Kiusan kanssa taisi nyt päästä tottistelukärpänen puraisemaan. Ollaan treenailtu enemmän tai vähemmän ahkerasti nyt sitäkin osuutta mettäreenien lisäksi, ja pakko vähän kehuskella, että taidan jopa päästä hivenen jyvälle siitäkin taiteen lajista!

Hakuryhmä näyttäisi hieman menevän vaihtoon. Siitä lisää myöhemmin, kunhan tilanne vähän selkiintyy.

Agility ilmeisesti alkaa tässä muutaman viikon sisään. Eipähän ainakaan pitäisi olla ajankäyttöongelmia sen jälkeen. Oivoi, odotan innolla.

Lisää myöhemmin, lenkkeily kutsuu!

Huhhei taasen.

Nonni, joskos sitä saisi otettua itseään nyt niskasta kiinni, ja päiviteltyä tätä blogia tehokkaammin. :)

Eli viikko sitten palauduttiin Sirpan järjestämältä pk-leiriltä, jossa reenailtiin ahkerasti hakua, ja hivenen tottistakin. Kiusankappale on kyllä aivan uskomattoman hieno koiruu, potentiaalia riittäisi jos vaikka mihin, kunhan vain ohjaajakin saa ohjekirjan tavattua ja taottua aivojen sopukoihin! Tehtiin haussa paljon treenejä ääniavuilla, eli käytännössä aiemman rauniotaustan sinnetännesäntäilyä poistavaa reeniä, joskos neitokainen tajuaisi juosta suoraan eteen. Motivaatio on aivan mieletön, kiva kattoa kun piski pitää hauskaa, ja tekee vielä kaiken lisäksi samalla loistavasti töitä!

Päästiin jopa eteenpäin siinä, mitä pidin ehdottomasti isoimpana ongelmana tässä kohdin (pitkän tauon jälkeen tosin ei ihan voinut olla varma, mitä kaikkea koirallakaan on enää muistissa). Kiusallahan tuppaa olemaan kiire. Aina ja kaikkialle. Se pätee myös haussa, eli maalimieheltä on jumalaton kiire jatkaa matkaa. Sinne ei malttaisi jäädä, vaan pitäisi ehdottomasti päästä säntäämään mun luo ja siitä mieluusti vielä eteenpäin, kun kuitenkin metsässä on vielä jossain joku ukko, joka pitäisi löytää. Tämäkin parani ja rauha maalimiehellä lisääntyi huomattavasti jo vain sillä, että maalimiesten luo jäätiin hengailemaan ja syömään herkkuja ja leikkimään - kuinka yksinkertaista. Täytyy pitää vain mielessä, ettei tulevissa treeneissä päädy sitten taas siihen, että maalimieheltä ampaistaan johonkin suuntaan tutkailemaan joskos jotain jännää tapahtuisi heti.

Tottistreenien kanssa mulla on asennevamma. Hyvin paha sellainen. Koirahan kyllä varmasti tekisi mielellään, kunhan vain saisin itseni käsittämään hauskuuden siinä. Minna onneksi lupautui reenailemaan mua ja Kiusnauta, joskos sitä pätevämpien opissa käsittäisi jostain edes jotain. Ja joskos sitä ihan innostuisikin, kun saisi edes jonkinlaista käryä siitä, mitä tehdä, ja kenties edistyisikin johonkin suuntaan! :)

Eilen käytiin katsastamassa TKK:n hakureenejä, ja tosissaan heidän kanssaan olisi tarkoitus reenailla jatkossa. Ryhmästä ei vielä ole tarkkaa tietoa, mutta kuukauden sisään viimeistään tulee uusista ryhmäjaoista sun muista varmuus, joten sen jälkeen sitten treenailua luvassa enemmänkin. Pitäisi varmastikin tätä blogia sitten päivitellä ahkerammin, niin pysyisi itsekin kartalla siitä, mitä on treenattu ja minkä verran, miten koira on toiminut ja mihin pitäisi seuraavalla kerralla panostaa. :) 

Nyt sitten tulevissa treeneissä ihan perusjuttuja taas treenaillaan, eli:

• Lähetykset ääniavuilla, jotta juoksisi suoraan eikä lähtisi etsimään saman tien vainua tuulesta juosten sitten ihan mihin sattuu (=ei ainakaan suoraan)
• Jos hyvät tuulet, niin tuulilähdöt mahdollisesti myös voisi pikkuhiljaa ottaa kuviin taas - tuo suoruusongelma vaan täytynee pitää mielessä
• Mikäli löydän jostain edes yhden parin radiopuhelimia, "hip-hei-maalimiehet" olisi sitten seuraava askelma (haha, leirillä opittu termi maalimiehistä, jotka antavat ääniavun vasta lähetyksen jälkeen, kun koira on jo lähtenyt liikkeelle, suorastaan ihana termi mun mielestä!)
• Mun pitäisi päättää, teenkö koirasta rullakoiran vaiko haukkuvan, ja keräillä neuvoja jotta mitenkähän lähtisi sitä sitten kotioloissa reenailemaan enemmänkin.

 Tottistreeneissä sitten taas ollaankin vielä enemmän perusteissa, elikkäs niissä tarkoituksena vaan saada Kiusa aktiiviseksi ja tajuamaan, että se, että lelu katoaa, ei ole yhtä kuin treenin loppu. Naksun kanssa reenailu aloitettu nyt ja sitä kautta sitten pikkuhiljaa ehkä toivon mukaan edistytäänkin! Perusasento nyt luonnollisesti ensimmäisenä työn alla, joskos saataisiin se iskostettua sekä minulle että Kiusalle jonnekin takaraivoon saakka.

Reenailua ja eloa.

Kiusa on vaan niiiin hieno. Tiistaisissa treeneissä meni jo kuin vanha tekijä. Vetäjäkin vitsaili, että ensi viikolla voisi vaikka laittaa ihmisiä umpipiiloihin, ja varmana ilmaisisi kaikki. Haha, en yhtään epäile, lihapullat ja ihmiset on yhteensä ehkä maailman paras juttu.

Tosiaan treenit on menneet älyttömän hienosti. Kiusa on saanut tosi paljon kehuja kun on niin reipas ja hieno ja fiksu ja nenäkin toimii moitteetta. Juu, toki toimii, korvatkin voisivat välillä - päätti nääs tehdä asiat helpomman kautta, ja juosta ihmisten löytymisen jälkeen keittiöön jääkaapin eteen istumaan. Just näin, omatoiminen koira. Joku voisi jopa kuvitella, etten anna sille ikinä ruokaa.

Tottista ei olla treenailtu oikein ollenkaan. Suorastaan hävettää, kuinka laiska olen siinä ollut. Perusasentoa ollaan tietty vähän harjoiteltu ja helppoja liikkeitä, mutta jotenkin mun kynnys lähteä opettamaan mitään muuta "oikeaa tottista" on vaan jotenkin liian korkealla. Täytyy toivoa, että tulevan viikonlopun leiri auttaisi moisessa. :)

Huomenna lähdetään Harjulle kaverin hevosta hoitamaan koulukisoihin. Ihan mukavaa vaihtelua, kun nyt ei taas olla päästy oikein mihinkään käymään. Ihan perusoleskelua ja tallitöissä mukana roikkumista ollut vain. Tänään käytiin aamusta taas tallilla, ja kaverin ratsastellessa lähdettiin Kiusan kanssa mereen uimaan. Pentuparka oli ihan onnesta sekaisin, kun se pääsi uimaan JA viskoin siellä sille vielä keppiäkin. Ai että kun elämä on hienoa. Eriksnäsin rannassa on vielä aivan upeat kalliot, niin kun vielä siinä käytiin kiipeilemässä vähäisen, niin on pentu kyllä ollut niin rauhallista ja hiljaista loppupäivän. Haha, toivottavasti on vielä muutaman tunnin, mulla on nimittäin vielä kahden tallin kierros edessä, kun kaksi ponia kaipaa ratsutusta. Kiusaa ei voi ottaa mukaan, kun toisella talleista on ah-niin-ihana cockeri, joka on nyt kahdesti ollut sitä mieltä, että Kiusa on tapettavien listan kärkipäässä. (Mä muuten en ole ikinä nähnyt kivaa cockeria. En tajua mikä ihme siinä on, että jotenkin aina mun kohdalle on sattuneet ne päästään vialliset yksilöt, jotka joko ovat täysin hajuttomia ja mauttomia, tai jotka tulevat hampaat irvessä päälle?)

Voisi tässä pikaisesti lähteä vielä lenkillä käymään, kun nyt näyttäisi siltä, ettei seuraavaan viiteentoista minuuttiin ainakaan ehdi alkaa sataa. Koko päivän sää heitellyt aivan ihmeellisesti. Muutaman minuutin sataa kaatamalla, muutaman päälle tihuttaa, sitten paistaa taas aurinko ja kohta kaikki alkaa alusta. Tosi ihana yrittää päättää mitä laittaa päälle, kun sateella on KYLMÄ, ja kun aurinko paistaa, on pitkät housutkin liikaa. Ihana tätä Suomen syksyä.

Mää tahdon jenkkeihin. En tiedä miksi, mutta nyt iski sellainen fiilis. Ja se ei mitenkään liittynyt tähän. :D

Treenit alkoivat!

Noniin, nyt on treenailu ihan virallisestikin aloitettu! Viime viikolla tottistreenit, eilen rauniot. Molemmissa Kiusa toimi vallan loistavasti, varsinkin eilen oli elementissään: Mikä voisi olla parempaa kuin päästä hakemaan ihmisiltä rapsutuksia, ja saada siitä vielä namiakin!

Mutta tosiaan, raunioilla kouluttaja oli ihan sitä mieltä, että Kiusa on aivan mahtava pentu. Haha, en siis ole ainut joka moista ajattelee! Ei arastellut ihmeellisiä alustoja (mitä se nyt arastelisi...), ei ihmisiä, ei mitään. Ja tajusi hyvin nopeasti, että ihmiset kannattaa etsiä, niiltä saa namia. Sain kyllä olla kovasti ylpeä pikkuisesta. :)

Ensi viikon vkl päästään sitten treenailemaan leirille jälkeä ja tottista. Varsinkin tottis tulee tarpeeseen - tarvitsen ehdottomasti jonkun välistä kertoilemaan, miten kannattaisi asiassa x edetä.


Ja tosiaan niin. Sain kahden kuukauden täysipäiväisen pestin tallityöntekijäksi. Tarkoittaa, että Kiusa pääsee kahden kuukauden ajan ainakin lähes päivittäin tallille riekkumaan ja purkamaan energiaa. Mietin vain, että todennäköisesti yritän aina silloin tällöin jättää sen kotiin, ettei aivan liikaa totu siihen, että ei ikinä tartte olla yksin työpäivien aikaa. Jos vaikka ainakin hirveimmillä keleillä voisi tyytyä lenkkiin aamulla ja illalla touhuamiseen. :)

Njoo, perjantaina olisi mulla tentti, ja siihen pitäisi lueksia. Elikkä pikaiseksi päivitykseksi jäi, saatte ensi treeneistä sitten tarkempaa kuvausta!