Jäljestystä yms. :)

Toi pentu on vaan niin näppärä. (Taidan olla muutamasti jo maininnut...) Oon edelleen ihan ihmeissäni, miten noin kiva koira sattuikaan mun kohdalle.

Tosiaan, juuri kun Sirpalle juttelin puhelimessa, muistin, että makkararuudun treenaamisesta on jäänyt jo vaikka kuinka pitkä tauko - varmaan reilu viikkoon ei olla mitään sen suuntaistakaan tehty. Mutta nyt kun moisen väsäsin Kiusalle, se suorastaan syöksyi ruutuun tyyliin "JesjesssjesjessJESS!". Pentuparka, en selkeästi ole antanut sen tehdä mitään kivaa aikoihin. (Treenailin makkararuutua tuossa parisen viikkoa takaperin viikon aikana ehkä pariin kolmeen kertaan - eli tää treenikerta oli ehkä neljäs tai viides? Nyt se ainakin teki sen niin varman oloisesti, että voisi ehkä kohta harkita lyhyen jäljen tekemistä. Mutta siinä oottelen kyllä Sirpan apua, eli ensi viikolla sitten. ;))

Meillä on mennyt aika tosi pitkälti tallilla, mä olen ollut duunissa ja Kiusa touhunnut mukana. Hyvin on sujunut, ja selkeästi pentu nauttii kun saa juosta ja telmiä juuri niin paljon kuin haluaa. Valmentajan kisoissakin oltiin tosiaan mukana, ja vaikka kyseessä nyt olivatkin yhdet Suomen suurimmista estekilpailuista, Kiusa oli kuin kotonaan. Ei se vaivautunut stressaamaan tai hermoilemaan mitään - kun ei ollut tekemistä, se makoili vähän syrjemmässä katselemassa, ja kun taas oli, se oli innolla mukana.

On kyllä sillain kiva, että Kiusa on niin sosiaalinen ja tykkää älyttömästi kaikista ja kaikesta. Käytiin eilen moikkaamassa entisen musamaikan pikkulikkaa (Emmi 8kk, oli vallan sievä), ja Kiusan mielestä neitokainen oli suorastaan syötävän suloinen. Emmi ei ihan hirvästi ole koiria nähnyt, niin sen mielestä oli tosi jännää kun pentunen nuoleskeli jalkapohjia yms. :D Hassu tyttö.

Viime yö meni kyllä mun osalta suurimmaksi osaksi valvoessa. Sen lisäksi, että sain hevoselta hampaista (selässä nätti ruhje, joka on ihan pirun kipeä), Kiusalla oli masu taas ihan sekaisin. :( Eilen vielä siinä kahdeksan tai yhdeksän aikaan kaikki oli oikein hyvin, ei mitään. Sitten joskus yhdestätoista eteenpäin sainkin kuskata neitiä säännöllisesti vajaa tunnin välein pihalle, kun se piippasi jatkuvasti. Kai nyt, jos masuun sattuu.

Nyt taas ollut aamusta ainakin parempi, ei ole tarvinnut seitsemän jälkeen viedä tuon takia ulos. Toivotaan, että se oli vain joku pieni pöpö, joka katosi nyt sitten. Elättelen toiveita. Ikäviä tuollaiset.

Mutta tosiaan, vajaa parin viikon päästä pitäisi alkaa peko-treenit, mikäli kaikki menee niin kuin pitää. :) Sitä odotellessa!

Arkea... :)

Huh kun voikin väsyttää. Mulla on nyt ollut piiitkiä työpäiviä, ja unet on jääneet vähäsen vähiin. (Huomennakin tiedossa ensin ponin ratsastus aamulla ehkä seitsemän aikoihin, kymmeneltä lähtö kisoihin hoitamaan valmentajan hevosia, ja kotiin varmaan pääsen joskus yhdeksän jälkeen. Kiusa tietenkin kulkee mukana - on se onni että se tykkää ja käyttäytyy hyvin. <3)

Kiusasta on nyt tosiaan tulossa ihka oikea tallikoira, kun olen tallilla töissä parhaimmillaan ollut 13 tuntia päivässä. Onneksi neiti osaa nukkua sielläkin, eikä se edes nykyään hirveämmin hillu, kunhan on mukana kaikessa koko ajan. Ja pikkuhiljaa se alkaa oikeasti käyttäytyä siellä vallan mallikkaasti, eikä häiritse edes hevosia mitenkään erityisemmin. Ei sillä, eivätpä nuo tuon tallin hevoset varmasti häiriintyisikään, kun ovat niin tottuneita, mutta parempihan se on aina pysyä kauempana - ihan vain, ettei koiruus kuitenkaan saa kengän kuvaa nenäänsä tai muuta yhtä ikävää).

Eli olen siis vuosia tehnyt epäsäännöllisesti tallihommia, ja nyt monta päivää on ollut tallilla niin kaaosta, että mut on soiteltu sinne hätäavuksi. Mm. eilen yksi hevonen kuoli karsinaansa, ja koko paikka oli niin sekaisin, että joku tarvittiin tekemään perusduunit, kun muut yrittivät järjestää 600-kiloista ruumista poies karsinasta... Kiusa ei kyllä välittänyt tuon taivaallista kuolleesta hevosesta, oli vain tyytyväinen kun pääsi tallille riekkumaan. Olisi se helppoa olla koira.

Sain tässä hiljattain "sivutyöksi" parin ponin kouluttamisen/ratsuttamisen, joten vaikka nyt koulujen alkaessa tallityöt todennäköisesti vähenevät, niin saapahan Kiusa ainakin tuon takia pyöriä mukana talleilla vallan säännöllisesti.

Ja niin. Se elektrolyytti-/tms-jauhe (josta viime merkinnässä mainitsin) sitten mitä ilmeisimmin auttoi tuon pennun masuun. Minna ilmeisesti vähän ymmärsi tuon viimoisimman päivityksen väärin (väitti mua hysteeriseksi ;D), eli tosiaan sitä jauhetta lisäilin ruokaan eläinlääkärin suosituksesta, kun Kiusalla oli vatsa ollut jo pidempään vähän löysällä. :D Nyt sitten tosiaan on taas jo ihan normaali, liekkö sitten tuosta elektrolyytistä johtuvaa, vaiko siitä, että lisäsin vähän raakaruuan osuutta ja vähensin nappuloita. Joka tapauksessa neitokainen on nyt ollut vallan tyytyväinen ja masunsa kunnossa.

Kiusa on jo avannut tuhoajan uransakin... Yhtenä päivänä tuossa olin töissä, ja Kiusa oli yksin kotona sen aikaa, että Anssi heitti mut sinne ja kävi kaupassa. Sinä aikana kakarakoira oli onnistunut tönäisemään luun sohvan alle ja repinyt sitten sohvan kulmasta palasen (vain vähän vähätellen...) irti ilmeisesti yrittäessään saada luuta poies sieltä sen alta... Hommasinpa sitten verkkokompostin, josta olisi tarkoitus väsäillä koiraportti niin, että pentusen elintila on yksinollessa vähäisen pienempi, jos vaikkapa kaikki huonekalut eivät kokisi samaa kohtaloa. Sohvankin sai vielä jesarilla kursittua kasaan, joten mitään peruuttamatonta vahinkoa ei päässyt syntymään. ;) Hassua sinänsä, ettei ole sen jälkeen eikä sitä ennen osoittanut mitään mielenkiintoa huonekaluja kohtaan. Kaikki paperit yms se kyllä mieluusti repisi, mutta mikään isompi ei innosta.

Hmmhmm. Mitähän vielä. Oon kirjoittanut liian kauan aikaa sitten viimeksi, ei oikein muista mitä kaikkea on tullut tehtyä. Niin joo tosiaan, Helsingissä kävin metro/juna/bussimatkalla, ja muutenkin ihmettelemässä vilinää. Kiusa oli kuin kotonaan. Mitään ei tarvinnut pelätä tai ihmetellä. Ennemmin se vaikutti olevansa ihmeissään siitä, että vaivauduin seisoskelemaan paikassa X vähän pidempään. "Mitä ihmettä me tässä seistään?" :D Näppärää!

Ja Hepekon pelastuskoiratreeneihin ilmoittauduin tuossa, ja mitä ilmeisimmin siellä nyt sitten pääsee treenaamaan elokuun alusta lähtien. Ei siis enää pitkälti aikaa siihenkään. Vallan jees saada jotain ulkopuolista apuakin tuohon hommaan, kun jotenkin tuntuu, että kun tuo pentu on niin helppo kaikkialla, että mikään TVA-tason kouluttaminen ei vaan ole oikeasti tarpeellista. :D Paha vain, kun temppuilulla ja peruskäytöstavoilla ei niitä ihmisiä metiköstä löydetä. (Tai eihän sitä koskaan tiedä...) Tuon kouluttaminen on tosin oikeasti niin mukavaa, kun se tekee mielellään ja oppii nopeasti. :)

Mutta jooh, eiköhän tässä taas ole asiaa enemmän kuin suotavaa, näin yhteen postiin tungettuna. :D Kirjoittelen taasen, kunhan muistan ja ehdin. :)

Hellettä pukkaa...

Huh, on kyllä ollut helteet. Hirveästi ei ole voinut ulkona mitään puuhailla, kun sekä koira että omistaja läkähtyvät. Autollakin on vaikea liikkua, kun ilmastointia ei ole - onneksi nyt sentään keksin, että kylmäkallet märän pyyhkeen alle viilentävät autoa mukavasti, ja kun ne sijoittelee vain toiselle puolelle koiran tilaa, saa Kiusa valita, onko viileämmällä vai lämpimämmällä puolella. Tähän mennessä se tosin on aina ollut siinä viileässä kohdassa.

Ollaan käyty pikavisiiteillä tallilla, äidin luona leikkimässä Rio-staffin kanssa ja muuten vain yritetty lenkkeillä mahdollisimman viileinä aikoina. Huomaa kyllä, että Kiusalta on veto ihan veks kuumuudessa riehumisen jälkeen. Oon yrittänyt mahdollisimman paljon juottaa sitä, mutta kun ei se pirulainen selkeästi pidä vedestä. Mehu kyllä maistuisi. :D

Käytiin rokotuksillakin, ja eläinlääkäri oli melkein viemässä Kiusan kotiinsa, kun oli kuulemma niin kiva koira. (Ihan kuin en tietäisi. <3) Mitään valittamista ei pienestä keksinyt. Ostin sieltä sitten mukaan Nutrisal (?) -jauhetta, jota sotketaan veteen, jonka pitäisi suola- ja nestetasapainoa korjailla. Vielä ei ole näkynyt tuloksia, mutta toisaalta, eipä tuo ole vettä pahemmin juonutkaan. Ja tottahan se jauhe sotketaan veteen.

Laitellaan muutamia tyylikkäitä kuvia Neidosta ja Hänen kavereistaan. :D Uudella kameralla saa kerrassaan loistavia kuvia kännykkäkameraan verrattuna.

Tallilla on tosiaan panikaverina ollut Kiusan kanssa saman ilkäinen seropipentu Ansa (tai Ansu, en ole varma). Loistavaa seuraa, jos Kiusalta kysytään! ;) Vielä kun itse oppisi tuota kameraa käyttämään, niin saisi loistavia kuvia!

Koiranelamaa.

Noniin, Kiusalla on ollut mukavaista, kun on saanut painia ja telmia ja juosta... Ai etta kun musta on niin kiva nahda, kun koira paasee tekemaan sita mista tykkaa. :)

Ollaan tosiaan kayty porukoilla painimassa staffipojan kanssa, ja Kiusa on niin selkeasti nauttinut siita... Ja Rio samaten. Molemmat ihan innoissaan, kun joku vihdoinkin jaksaa painia. Aidin pyreneesihan ei leiki, niin Riolla ei ole ollut ollenkaan juoksukaveria.

Talleilla ollaan myos kayty riehumassa, ja toi pikkupiski on siella ihan elementissaan. Hukkis on opettanut sita hyville tavoille siella - autot ei kiinnosta, kaikkia ihmisia ei tarvitse menna moikkaamaan, eika hevosten jalkoihinkaan ihan aina tarvitse sannata. Oon itsekin tuon viimeisimman suhteen tosin joutunut tekemaan toita - kaverin hevosen hanta kun olisi ollut maailman paras lelu! ... Ei varmaan kylla olisi. Mutta juu, itsehan sinne valiin ei oikein voi menna, niin olen heitellyt Kiusaa pikkukivilla, jotta saa sen huomion pois sielta ja pyydettya kauemmas. Oon todennut, etta pikkukiven mahdollisesti aiheuttama nipsaus sattuu vahemman kuin hevosen kavio. Ja hyvin tuo nayttaa hoksanneen, etta niiden elukoiden jalkoihin ei kuulu menna. :)

Kuvia tallitunnelmista. :) Merikin on ihan lahella, niin Kiusa on paassyt ihmettelemaan aaltoja. Eivat kylla sen mielesta ole niin kivoja, komentaahan niita pitaisi, etta pysyisivat kauempana. :D Kettuterrieri on loisto juoksukaveri, painia se ei kylla oikein osaa, mutta kivaa sen kanssa on - tuo kuva on kylla nappaistu niin epamaaraiseen aikaa, etta Kiusan asento on jotain ihmeellista. Elsin kanssa kuvassa kuvan ulkopuolelle on rajattu Elsin hevonen, ja katsokaa, Kiusaa tosiaan kiinnostaa enemman ihminen! Hah, oon ylpea.

Tanaan olisi tarkoitus ostaa itselle kamera. Mika tarkoittaa, etta kuvasaastetta on tiedossa enemman, kun saan ihan itse omalla kameralla kuvata!