Siina meni sitten juhannus mokkeillessa. :) Kiusa tykkasi aivan alyttomasti kun paasi juoksentelemaan miten tahtoi, eika omistajaakaan yhtaan haitannut, kun suurin osa ajasta meni ulkona. ;)
Nyt sitten ollaan palauduttu tanne sivistyksen pariin, ja kun mies lahti armeijaan ja hongkongilainen tytto Englantiin, niin nyt sitten voi keskittya vaikkapa ihan taysipainotteisesti Kiusan kiusaamiseen. Tanaan heti aamusta lahdettiin tallille ja sielta sitten elainkauppaan, ja taas on pentu vasynyt ja tyytyvainen. :) Automatkustus sujuu kokoajan paremmin, tanaankin vain simahti kun auto lahti liikkeelle. Helppoa kuin heinan teko.
Tassa olisi nyt tarkoituksena alkaa treenailemaan jo pikkuisen enemmankin, kun aikaa kerran on vaikka muille jakaa. Tahan asti kaiken mita olen opettanut, Kiusa on oppinut muutamalla toistolla. Varmuus sitten onkin jo asia erikseen. Luoksetulot ovat kylla nyt ainakin todella hyvin hanskassa, tulee KOVAAA ja parhaansa mukaan yrittaa taklata omistajan tullessaan... Ainakaan ei intoa puutu. Hihnan paassa oleva kakkapussipussi on maailman paras palkka aina, kun sita voi retuuttaa ja repia ja se on muutenkin superjees.
Talla viikolla olisi viela tarkoitus lahtea Helsinkiin katselemaan suurta maailmaa, josko edes se olisi vahan jannaa. ... Epailen kylla vahvasti, etta neiti ei ymmarra yhtaan mita siellakaan pitaisi jannittaa.
maanantai 28. kesäkuuta 2010
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Kahlailua ja muuta mukavaa.
Nyt on taas pikkupentu ihan raato. Kylla vaan se uusiin asioihin tutustuminen vie voimat! :)
Tuo pentu alkaa pikkuhiljaa osoittaa suorastaan monsteriuden merkkeja. Tanaan mm. paatti vain kadota metsaan, ja kun ei minua heti siella nahnyt, oli painunut naapurin syliin. Onneksi naapuri oli kiva, ja palautti pennun hyvantuulisena. Kuulemma oli oikein loistava vieras, ja olisi kotiinkin voinut vieda. Noh, ma kylla mieluummin pitaisin sen ihan itsellani. :D (Lienee nyt hyva aika alkaa opetella sita vahan lahempana pysymista...)
Tanaan on sitten pitkasta aikaa ollut oikein kunnolla aurinkoista, joten lahdettiin laheiselle hiekkakuopalle katselemaan, mita pentunen sanoo vedesta. Nahtiin pari koiraa (15-viikkonen greyhoundi oli kylla aivan syotavan suloinen!) ja ma kavin vahan kahlailemassa vedessa. Kiusa jopa ensin erehtyi seuraamaan mua vahan syvemmalle, kunnes tajusi, etta siinahan pieni koira kastuu. Kummallista. ... Ainakaan toistaiseksi siis vesi ei ole sen suosikki elementti. Saa nahda miten sitten isompana, josko seuraisi isansa jalanjalkia. :D
Eilen tuo pentunen oli kylla jotenkin ihmeellisen saikky siina loppuillasta. En sitten tieda, oliko jotenkin ihan unessa vai mita, mutta iltasella tosiaan joku pikkuraksy jossain pihalla paatti aloittaa mukavan huutokonsertin, ja saikaytti Kiusan silla jotenkin vallan perusteellisesti. Tai no, perusteellisesti ja perusteellisesti, mutta sen verran etta pentu juoksi hanta alhaalla mun luo tyyliin "apuaaa, mika toi on?". Yleensa tuo ei kiinnita ulkona haukkumisiin mitaan huomiota. Eika naapurikampan koiran haukkumisiin. Myohemmin ulos mennessa sitten sama koira ilmeisesti jatkoi raksyttamistaan, ja kakara oli sitten ihan ihmeissaan, kokoajan varuillaan katselemassa ymparilleen. Tieda sitten mika juttu se oli? Ei sinansa hirvean epanormaalia tai edes saikkya kaytosta, mutta ei tosiaan tavallista Kiusaa (se kun kulkee aina ja kaikkialle hanta pystyssa, ja heikosti tajuaa vaistaa yhtaan mitaan). :D
Tanaan olisi tarkoitus lahtea Jakomakeen leikkimaan parin muun pennun kanssa. :) Kiusaa viikon nuorempi malipentu voinee olla vallan loistavaa seuraa tuolle, josko yolla taas nukuttaisi hyvin. Vkl sitten mahdollisesti mokille viettamaan juhannusta. Siella olisi sitten taas mahdollista katsella, josko se vesi kuitenkin olisi kiva asia.
Tassa viela kuva riiviosta kepin kanssa. :) Niita olisi niiiin kiva tuoda sisallekin asti, ma vaan oon kamala enka anna.
Tuo pentu alkaa pikkuhiljaa osoittaa suorastaan monsteriuden merkkeja. Tanaan mm. paatti vain kadota metsaan, ja kun ei minua heti siella nahnyt, oli painunut naapurin syliin. Onneksi naapuri oli kiva, ja palautti pennun hyvantuulisena. Kuulemma oli oikein loistava vieras, ja olisi kotiinkin voinut vieda. Noh, ma kylla mieluummin pitaisin sen ihan itsellani. :D (Lienee nyt hyva aika alkaa opetella sita vahan lahempana pysymista...)
Tanaan on sitten pitkasta aikaa ollut oikein kunnolla aurinkoista, joten lahdettiin laheiselle hiekkakuopalle katselemaan, mita pentunen sanoo vedesta. Nahtiin pari koiraa (15-viikkonen greyhoundi oli kylla aivan syotavan suloinen!) ja ma kavin vahan kahlailemassa vedessa. Kiusa jopa ensin erehtyi seuraamaan mua vahan syvemmalle, kunnes tajusi, etta siinahan pieni koira kastuu. Kummallista. ... Ainakaan toistaiseksi siis vesi ei ole sen suosikki elementti. Saa nahda miten sitten isompana, josko seuraisi isansa jalanjalkia. :D
Eilen tuo pentunen oli kylla jotenkin ihmeellisen saikky siina loppuillasta. En sitten tieda, oliko jotenkin ihan unessa vai mita, mutta iltasella tosiaan joku pikkuraksy jossain pihalla paatti aloittaa mukavan huutokonsertin, ja saikaytti Kiusan silla jotenkin vallan perusteellisesti. Tai no, perusteellisesti ja perusteellisesti, mutta sen verran etta pentu juoksi hanta alhaalla mun luo tyyliin "apuaaa, mika toi on?". Yleensa tuo ei kiinnita ulkona haukkumisiin mitaan huomiota. Eika naapurikampan koiran haukkumisiin. Myohemmin ulos mennessa sitten sama koira ilmeisesti jatkoi raksyttamistaan, ja kakara oli sitten ihan ihmeissaan, kokoajan varuillaan katselemassa ymparilleen. Tieda sitten mika juttu se oli? Ei sinansa hirvean epanormaalia tai edes saikkya kaytosta, mutta ei tosiaan tavallista Kiusaa (se kun kulkee aina ja kaikkialle hanta pystyssa, ja heikosti tajuaa vaistaa yhtaan mitaan). :D
Tanaan olisi tarkoitus lahtea Jakomakeen leikkimaan parin muun pennun kanssa. :) Kiusaa viikon nuorempi malipentu voinee olla vallan loistavaa seuraa tuolle, josko yolla taas nukuttaisi hyvin. Vkl sitten mahdollisesti mokille viettamaan juhannusta. Siella olisi sitten taas mahdollista katsella, josko se vesi kuitenkin olisi kiva asia. Tassa viela kuva riiviosta kepin kanssa. :) Niita olisi niiiin kiva tuoda sisallekin asti, ma vaan oon kamala enka anna.
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Elama on vaan niin helppoa. :)
Noniin, nyt ehtii taas paivitella!
Tassa on tapahtunut jos vaikka mita! Perjantaina Kiusankappale paasi tallitoihin mukaan, oli huiman rankkaa olla koko paiva ihan hommissa. Piti mm. vahtia ettei mamma pudottele lantakikkareita kottikarrysta ohi, ja jos moisen teki, niin auttaahan siina piti, ja syoda moiset pois. ;) Pentu joutui kylla valilla pakkonukkumaan autoonkin, mm. kun nuorehko sakemanni tuli Hukkiksen kanssa leikkimaan - olisi voinut niiden leikki olla vahan liian rajua Kiusalle.
Lauantaina kaytiin vilkaisemassa agin SM-kisoja, ja vaikka reissu jai lyhyeksi rokotusten puutteen takia, oli kylla ihan hienoa! Pikkunen ei vaan tajua pelata tai varoa mitaan. Karmea maara koiria ja ihmisia, ja tuo vain menna hotkelsi hanta pystyssa. Ei voisi paljoa helpompaa olla. Minnaakin kaytiin moikkaamassa, ja hyvalla tuurilla saadaan Kiusasta joku ihan oikeasti hyvakin kuva siita muistoksi.
Tanaan sitten ollaankin vain eletty ihan normielamaa, kayty kavelemassa ja leikitty pihan lasten kanssa. :)
Mutta tosiaan, tallilla tuo on kuin kotonaan. Hevosista pysyy suhteellisen hyvin turvallisen valimatkan paassa, eika lahde esimerkiksi autoja tms katsomaan. Ja osaa ihan itsekin painua nukkumaan kun vasyttaa. Ainut ongelma on, etta kaikki ihmiset on kivoja, ei vain se mamma. Eli osaa tehda katoamistemppuja muiden matkaan... Mutta toisaalta, tallilla ei ole kovin hyvakaan, jos on ihan kokoajan jaloissa. Hevosia taluttaessa saattaisi muuten sattua vahan turhan lahelle. Ja tahan mennessa se on kylla tullut KOVAAA jos kutsun sita jostain. :)
Kaytiin justiinsa kaupassa Winnien kanssa, ja takaisin tullessa naapurin lapsukaiset olivat ulkona leikkimassa. Jaatiin sitten Kiusan kanssa siihen niita viihdyttamaan, ja pentu oli ihan onnessaan! Nuorin taisi olla joku kolmivuotias, ja Kiusa oli ihan supertyytyvainen kun sai olla sen paijattavana. Joku vaisto tuolla selkeasti on, kun nuorimmaisen kanssa ei lahtenyt mihinkaan painimatsiin tms, toisin kuin vanhempien. :) Loistoa loistoa!
Jos joku ei naista mun paivityksista ole tajunnut, olen edelleen enemman kuin tyytyvainen tuohon pentuun. Ei olisi voinut parempaa koiraa sattua kohdille. :)
Satoa tan paivan metsalenkilta! :) On se vaan hieno.
Tassa on tapahtunut jos vaikka mita! Perjantaina Kiusankappale paasi tallitoihin mukaan, oli huiman rankkaa olla koko paiva ihan hommissa. Piti mm. vahtia ettei mamma pudottele lantakikkareita kottikarrysta ohi, ja jos moisen teki, niin auttaahan siina piti, ja syoda moiset pois. ;) Pentu joutui kylla valilla pakkonukkumaan autoonkin, mm. kun nuorehko sakemanni tuli Hukkiksen kanssa leikkimaan - olisi voinut niiden leikki olla vahan liian rajua Kiusalle.
Lauantaina kaytiin vilkaisemassa agin SM-kisoja, ja vaikka reissu jai lyhyeksi rokotusten puutteen takia, oli kylla ihan hienoa! Pikkunen ei vaan tajua pelata tai varoa mitaan. Karmea maara koiria ja ihmisia, ja tuo vain menna hotkelsi hanta pystyssa. Ei voisi paljoa helpompaa olla. Minnaakin kaytiin moikkaamassa, ja hyvalla tuurilla saadaan Kiusasta joku ihan oikeasti hyvakin kuva siita muistoksi.
Tanaan sitten ollaankin vain eletty ihan normielamaa, kayty kavelemassa ja leikitty pihan lasten kanssa. :)
Mutta tosiaan, tallilla tuo on kuin kotonaan. Hevosista pysyy suhteellisen hyvin turvallisen valimatkan paassa, eika lahde esimerkiksi autoja tms katsomaan. Ja osaa ihan itsekin painua nukkumaan kun vasyttaa. Ainut ongelma on, etta kaikki ihmiset on kivoja, ei vain se mamma. Eli osaa tehda katoamistemppuja muiden matkaan... Mutta toisaalta, tallilla ei ole kovin hyvakaan, jos on ihan kokoajan jaloissa. Hevosia taluttaessa saattaisi muuten sattua vahan turhan lahelle. Ja tahan mennessa se on kylla tullut KOVAAA jos kutsun sita jostain. :)
Kaytiin justiinsa kaupassa Winnien kanssa, ja takaisin tullessa naapurin lapsukaiset olivat ulkona leikkimassa. Jaatiin sitten Kiusan kanssa siihen niita viihdyttamaan, ja pentu oli ihan onnessaan! Nuorin taisi olla joku kolmivuotias, ja Kiusa oli ihan supertyytyvainen kun sai olla sen paijattavana. Joku vaisto tuolla selkeasti on, kun nuorimmaisen kanssa ei lahtenyt mihinkaan painimatsiin tms, toisin kuin vanhempien. :) Loistoa loistoa!
Jos joku ei naista mun paivityksista ole tajunnut, olen edelleen enemman kuin tyytyvainen tuohon pentuun. Ei olisi voinut parempaa koiraa sattua kohdille. :)
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Kuvapaivitysta!
Tallin pihalla kuikuilemassa. <3
Kiusa the Tallikoira viettaa tallikoiran elamaa. :) Tuossa nyt on sitten niita todisteita siitakin, etta neiti koki parhaimmaksi kiusata parhaansa mukaan yhden tallityontekijan mopsia... Mopsi-parka joutui sanomaan Kiusalle vahan kovemminkin, etta PRKL nyt riittaa tollanen.
Perjantaina saatan saada otettua lisaa kuvia, nama on eiliselta, ja totta kai kannykkakameralla otettuja, joten laatu nyt on mita on. Mutta ainakin vahan nakee, mita Kiusa on paassyt tekemaan!
Ihana Kiusa!
Nyt on kaksi paivaa harjoitettu tallielamaa, eika tuo pentunen tosiaankaan vaikuta hirvittavan jarkyttyneelta moisesta. :D Hevoset on ok (onneksi sentaan tajuaa pysya poissa jaloista), muut koirat loistavia painikavereita, lapset superkivoja kun rapsuttelevat, ja mika parasta, hevosen lantaa riittaa syotavaksi vaikka armeijalle! :D (Ja kaikki leirilaiset tuntevat tuon hirvion jo nimelta, joskin aika moni haukkuu sita kauhukakaraksi, kun Kiusa ei muka ole tarpeeksi kuvaava... No, mikas siina.)
Tanaan sitten keksin tallilla ehka oudoimman jutun ikina. Hukkis, tallityontekijan supersuuri, superloistoluonteinen grotsku, on kaytannossa Kiusan seta. Tai ainakin puolikas. Dubion Wild Catin pentuja, samoin kuin Kiusan isakin. Mietinkin, kun Dubion Elgos vaikutti niin samanlaiselta kuin Hukkis. Yllatys, kun ovat velipuolia. :D
Huomenna olisi tarkoitus taas kaupunkielamaa lahtea katselemaan. :) Toivon mukaan!
(Ai niin, tuo pentu oppii kylla jarkyttavan nopeasti. Mitaan hirvean suurta en ole sille viela opetellut, kun ihan perus elama on viela sille niin uutta, etta totutelkoot siihen ensin. Ootan vaan innolla, etta paasen oikeasti koulimaan sita, kun se vaan on niin napparan oloinen sillakin saralla!)
Talleilun jalkeen oon seka eilen etta tanaan kaynyt itse shoppailemassa, ja vasynyt pentunen on ilmeisesti molemmilla kerroilla vaan nukkunut yksinollessaan. Loistavaa! Tanaankin oli jo reilu nelja tuntia (vai lahemmas 5?) yksin, eli ihan jo melko pitkia aikoja! Hyvahyva!
Tanaan sitten keksin tallilla ehka oudoimman jutun ikina. Hukkis, tallityontekijan supersuuri, superloistoluonteinen grotsku, on kaytannossa Kiusan seta. Tai ainakin puolikas. Dubion Wild Catin pentuja, samoin kuin Kiusan isakin. Mietinkin, kun Dubion Elgos vaikutti niin samanlaiselta kuin Hukkis. Yllatys, kun ovat velipuolia. :D
Huomenna olisi tarkoitus taas kaupunkielamaa lahtea katselemaan. :) Toivon mukaan!
(Ai niin, tuo pentu oppii kylla jarkyttavan nopeasti. Mitaan hirvean suurta en ole sille viela opetellut, kun ihan perus elama on viela sille niin uutta, etta totutelkoot siihen ensin. Ootan vaan innolla, etta paasen oikeasti koulimaan sita, kun se vaan on niin napparan oloinen sillakin saralla!)
Talleilun jalkeen oon seka eilen etta tanaan kaynyt itse shoppailemassa, ja vasynyt pentunen on ilmeisesti molemmilla kerroilla vaan nukkunut yksinollessaan. Loistavaa! Tanaankin oli jo reilu nelja tuntia (vai lahemmas 5?) yksin, eli ihan jo melko pitkia aikoja! Hyvahyva!
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Tallielamaa.
Kiusa paasi tanaan ensimmaista kertaa elamassaan tallille! Hepat oli sen mielesta alkuun huisin jannia (samoin ponit), mutta tallikoira ja lapsukaiset aivan iiiiiihania. Eika ne hevosetkaan loppujen lopuksi olleet ollenkaan tarpeeksi jannia, vaan sain sitten olla koko ajan vahtimassa, ettei katoa minnekaan hevosen jalkoihin.
Oli kylla loistava reissu! Musta on niin kiva huomata, etta toi kakara pitaa lapsistakin! Oli tosiaan juoksemassa kovaa kyytia parin lapsukaisen syliin, ja kun sai jopa rapsutuksia, naytti silta, etta olisi voinut jaada siihen. :D Hassu koira.
Automatkatkin sujuu koko ajan rauhallisemmin, tanaan jaksoi ehka kahdesti piipata ennen kuin paatti nukkua, takaisin tullessa ei sitakaan. Lenkeilla isot autot on jo ihan tavis juttu, joita ei tarvitse pahemmin huomioida, mutta ihmisia ja koiria olisi superkiva kayda moikkaamassa. Kaikkia niita. Siina lienee opettelemista, ettei oikeasti ihan jokaista tarvitse armastaa.
Mullahan oli tanaan tosiaan normipituinen tyopaiva, ja aattelin, etta pentu joutuisi olemaan yksin lahemmas 9 tuntia. No, jarjestin sitten tanne kaverin koiravahdiksi, kun kylla vain tuollainen yksinoloaika on pikkupennulle aika tosi paljon. Vaikka kuinka saikin jattiluun nakerrettavakseen. Ja Kiusa sitten olikin kuulemma ollut tosi kiltisti ja kivasti, olivat leikkineet ja kayneet ulkona, ja kaikki oli sujunut loistavasti. :) Yksinoloaikakin jai vaan pariin tuntiin siis, ja ilmeisesti Kiusa oli sen sitten nukkunut.
Seuraavan kerran olen sitten kai perjantaina menossa toihin, ja mahdollisesti Kiusa paasee jopa mukaan, kun kyseessa on tallityot. Olisi vallan mukavaa! Taytyisi sitten vain ottaa hakki matkaan, jonne sitten voisi vasyneen pentusen laittaa nukkumaan aina kun alkaa meno kayda liian vasyneeksi. Mut katsoo nyt. :)
Nyt iltapissalle ulos, sitten nukkumaan! (Viime yona ei tarttenut Kiusan kanssa lahtea ollenkaan ulos, kun se nukkui natisti koko ajan! Aika hienoa. <3)
Oli kylla loistava reissu! Musta on niin kiva huomata, etta toi kakara pitaa lapsistakin! Oli tosiaan juoksemassa kovaa kyytia parin lapsukaisen syliin, ja kun sai jopa rapsutuksia, naytti silta, etta olisi voinut jaada siihen. :D Hassu koira.
Automatkatkin sujuu koko ajan rauhallisemmin, tanaan jaksoi ehka kahdesti piipata ennen kuin paatti nukkua, takaisin tullessa ei sitakaan. Lenkeilla isot autot on jo ihan tavis juttu, joita ei tarvitse pahemmin huomioida, mutta ihmisia ja koiria olisi superkiva kayda moikkaamassa. Kaikkia niita. Siina lienee opettelemista, ettei oikeasti ihan jokaista tarvitse armastaa.
Mullahan oli tanaan tosiaan normipituinen tyopaiva, ja aattelin, etta pentu joutuisi olemaan yksin lahemmas 9 tuntia. No, jarjestin sitten tanne kaverin koiravahdiksi, kun kylla vain tuollainen yksinoloaika on pikkupennulle aika tosi paljon. Vaikka kuinka saikin jattiluun nakerrettavakseen. Ja Kiusa sitten olikin kuulemma ollut tosi kiltisti ja kivasti, olivat leikkineet ja kayneet ulkona, ja kaikki oli sujunut loistavasti. :) Yksinoloaikakin jai vaan pariin tuntiin siis, ja ilmeisesti Kiusa oli sen sitten nukkunut.
Seuraavan kerran olen sitten kai perjantaina menossa toihin, ja mahdollisesti Kiusa paasee jopa mukaan, kun kyseessa on tallityot. Olisi vallan mukavaa! Taytyisi sitten vain ottaa hakki matkaan, jonne sitten voisi vasyneen pentusen laittaa nukkumaan aina kun alkaa meno kayda liian vasyneeksi. Mut katsoo nyt. :)
Nyt iltapissalle ulos, sitten nukkumaan! (Viime yona ei tarttenut Kiusan kanssa lahtea ollenkaan ulos, kun se nukkui natisti koko ajan! Aika hienoa. <3)
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Busseilua ja muuta jannaa.
Haha, taas Kiusa nukkuu tyytyvaisena. Ja haisee harvinaisen selkeasti maralta koiralta.
Tassa pari paivaa olen ollut toissa (~neljan tunnin paivaa tosin vain), niin en ole mitaan hirvean spesiaalia jarjestellyt Kiusan paan menoksi, ollaan vaan kayty katselemassa vilkkaampia teita, harjoiteltu normaaleja kaytostapoja ja riehuttu metsassa. :) Huomaa kylla, etta kun on kaynyt isommissa paikoissa katselessa iiiisooja autoja, niin laheinen "vilkas" tie on tuolle ihan piece of cake. Hyva etta jaksaa edes huomata autoja.
Tanaan sitten heti aamutuimaan lahdettiin suorittamaan operaatio Kiusan-vasytysta. Napattiin bussi laheiselta pysakilta, huristeltiin vajaa kymmenen minuutin matka Korsoon ja siella odoteltiin sitten seuraavaa bussia takaisin pain, samalla kun katseltiin ohi suhahtelevia junia. Ja edelleen ma ihmettelen, miten on mahdollista, etta tuollainen pikkuinen sylivauvahauva voi olla noin jarkeva. Bussissa ensimmaisen parin minuutin jalkeen paatti painua maate ja makoilla loppumatkan, Korsossakin katseli vain kiinnostuneena, etta kappas, tuollaisia ihmeellisia kova-aanisia juttuja kulkee raiteita pitkin, ja totesi loppujen lopuksi, etta voihan sita vaikka makoillakin bussia odotellessa, turhaan sita hotkyilee, kun ei se mitaan hyodyta.
Eipa Kiusa selkeasti kamalasti jaksa uusia asioita stressata. Vahan ihmettelee, ja on sitten taas kuin ei mitaan ihmeellista ikina olisi tapahtunutkaan.
Kun oltiin bussissa matkalla takaisin, saatiin seuraksemme torkean pahasti viinalta haiseva ehka kolmikymppinen mies. Han tuli pitkasti kertomaan, kuinka hanella on aina ollut saksanpaimenkoiria, ja kuinka pitaa koirista kovastikin. Ma itse olen aina kauhean varautunut kaikkia viinalta haisevia ihmisia kohtaan (en valttamatta haluais tehda lahempaa tuttavuutta), mutta toi oli ainakin Kiusalle ihan hyva kokemus - vaikka viinalta haisikin, mies ihan selvasti oli koiraihmisia, ja oli Kiusan mielesta loppujen lopuksi tosi kiva. :) Tallain tulevan pelastuskoiran kannalta lienee vallan hyva, ettei viinankaan haju tee ihmisesta kamalaa. (Haha, suunnitelmat korkealla: tottahan me paastaan haly-ryhmaan asti, ja siella nyt on varmasti hyotya siita, ettei koira karsasta pahanhajuisia ihmisia. ;))
No mutta juu, vaikka Kiusa ei selkeasti jaksanut stressata mitaan ihmeellisyyksiakaan pahemmin, niin taisipa reissu vieda raukalta silti voimat. Ainakin se simahti tuohon viereen kovin tyytyvaiselta nayttaen. Saa nahda, josko sita viela jotain keksisi pennun paan menoksi taman paivan puoella. Ainakin illalla todennakoisesti olisi tiedossa vahan pidempi autoreissu, kun pitaisi tuo inttimies palauttaa palvelukseensa. Mutta katsellaan, katsellaan.
Huomenna on sitten ensimmaista kertaa mulla aivan normipituinen tyovuoro, eli pentusella ensimmainen kerta, kun joutuu olemaan itsekseen vahan pidempaan. Kiusa ei ole viela keksinyt minkaanlaista kiellettya tekemista ollessaan yksin, ja elattelen toiveita, etta huomennakin jaksaa nukkua suurimman osan ajasta. :) Ei kylla luulisi olevan ongelmaa, kun aamulla kaydaan tallilla kaantymassa, niin saattanee sen jalkeen nukuttaa oikein mukavasti.
Tassa pari paivaa olen ollut toissa (~neljan tunnin paivaa tosin vain), niin en ole mitaan hirvean spesiaalia jarjestellyt Kiusan paan menoksi, ollaan vaan kayty katselemassa vilkkaampia teita, harjoiteltu normaaleja kaytostapoja ja riehuttu metsassa. :) Huomaa kylla, etta kun on kaynyt isommissa paikoissa katselessa iiiisooja autoja, niin laheinen "vilkas" tie on tuolle ihan piece of cake. Hyva etta jaksaa edes huomata autoja.
Tanaan sitten heti aamutuimaan lahdettiin suorittamaan operaatio Kiusan-vasytysta. Napattiin bussi laheiselta pysakilta, huristeltiin vajaa kymmenen minuutin matka Korsoon ja siella odoteltiin sitten seuraavaa bussia takaisin pain, samalla kun katseltiin ohi suhahtelevia junia. Ja edelleen ma ihmettelen, miten on mahdollista, etta tuollainen pikkuinen sylivauvahauva voi olla noin jarkeva. Bussissa ensimmaisen parin minuutin jalkeen paatti painua maate ja makoilla loppumatkan, Korsossakin katseli vain kiinnostuneena, etta kappas, tuollaisia ihmeellisia kova-aanisia juttuja kulkee raiteita pitkin, ja totesi loppujen lopuksi, etta voihan sita vaikka makoillakin bussia odotellessa, turhaan sita hotkyilee, kun ei se mitaan hyodyta.
Eipa Kiusa selkeasti kamalasti jaksa uusia asioita stressata. Vahan ihmettelee, ja on sitten taas kuin ei mitaan ihmeellista ikina olisi tapahtunutkaan.
Kun oltiin bussissa matkalla takaisin, saatiin seuraksemme torkean pahasti viinalta haiseva ehka kolmikymppinen mies. Han tuli pitkasti kertomaan, kuinka hanella on aina ollut saksanpaimenkoiria, ja kuinka pitaa koirista kovastikin. Ma itse olen aina kauhean varautunut kaikkia viinalta haisevia ihmisia kohtaan (en valttamatta haluais tehda lahempaa tuttavuutta), mutta toi oli ainakin Kiusalle ihan hyva kokemus - vaikka viinalta haisikin, mies ihan selvasti oli koiraihmisia, ja oli Kiusan mielesta loppujen lopuksi tosi kiva. :) Tallain tulevan pelastuskoiran kannalta lienee vallan hyva, ettei viinankaan haju tee ihmisesta kamalaa. (Haha, suunnitelmat korkealla: tottahan me paastaan haly-ryhmaan asti, ja siella nyt on varmasti hyotya siita, ettei koira karsasta pahanhajuisia ihmisia. ;))
No mutta juu, vaikka Kiusa ei selkeasti jaksanut stressata mitaan ihmeellisyyksiakaan pahemmin, niin taisipa reissu vieda raukalta silti voimat. Ainakin se simahti tuohon viereen kovin tyytyvaiselta nayttaen. Saa nahda, josko sita viela jotain keksisi pennun paan menoksi taman paivan puoella. Ainakin illalla todennakoisesti olisi tiedossa vahan pidempi autoreissu, kun pitaisi tuo inttimies palauttaa palvelukseensa. Mutta katsellaan, katsellaan.
Huomenna on sitten ensimmaista kertaa mulla aivan normipituinen tyovuoro, eli pentusella ensimmainen kerta, kun joutuu olemaan itsekseen vahan pidempaan. Kiusa ei ole viela keksinyt minkaanlaista kiellettya tekemista ollessaan yksin, ja elattelen toiveita, etta huomennakin jaksaa nukkua suurimman osan ajasta. :) Ei kylla luulisi olevan ongelmaa, kun aamulla kaydaan tallilla kaantymassa, niin saattanee sen jalkeen nukuttaa oikein mukavasti.
torstai 10. kesäkuuta 2010
Kiusako ei nimensa veroinen?
Haha. Mulle on jo useampi vaittanyt, etta eihan nain sootti pieni pentu VOI olla nimensa veroinen. :D Mutta kylla yksi kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa (tai enemman kuin se yksi sana). Peto mika peto. (Ja kylla, noi hampaat oli seuraavaksi mun polvessa. Yllatys.)
On se vaan ihana.
Pentuleikkeja ja puistoilua.
Kavaistiin tanaan siella puistossa, missa oli eilen tarkoitus (ja missa itseasiassa kavaisimmekin, muttemme sitten eilen jaaneet paikkoja mitenkaan katselemaan). Mulla oli kaveri mukana, ja meilla molemmilla oli bikinit paalla; valtasimme varjopaikan puiden alta ja katseltiin vaan mita kaikkea ymparilla nakyy. Ma en vielakaan kasita, miten Kiusa voi olla niin loistava. Otin sille evaat mukaan sinne, kun lahdetiin juuri ennen neidin ruoka-aikaa, ja evaat siella syotyaan yritti hetken pomppia seka minun etta kaverini paalla, kunnes totesi, etta oma lelu on kivempi leikkikaveri. Ei sita hairinnyt edes ~10 metrin paassa oleva kaapiosnautseri, eika kauempana leikkivat lapset, saati sitten satunnaisesti ohi kuljeskelevat ihmiset. Oravaa olisi kylla ollut kiva paasta tutkailemaan lahemminkin.
Tunnin verran viihdyttiin puistossa katselemassa maailmaa, ja loppuajan pentunen nukkui siella vallan tyytyvaisen oloisena. Ei yhtaan hullumpaa! Paasin jopa itse siirtymaan aurinkoon makoilemaan, kun Kiusa jai vesikuppinsa kanssa varjon puolelle. :) Ihana pentu! Kotiin mennessa sai viela mahanalus- ja tassukastelun, kun kauhian lammintahan tuolla pienelle koiralle on.
Muutenkin ollut tanaan pennelille oikein hyva paiva. Yollakin paasi pariin otteeseen pihalle, kun selkeasti iski hata ja levottomuus, ja mina tietenkin herkkaunisena moiseen herasin. Ei sitten tarvinut aamulla siivoillakaan mitaan! Seitseman aikaan sitten nousin lopullisesti, ja ulos mennessa pihalla odotteli naapurin Milli-pentu, jonka kanssa sitten Kiusa sai ottaa painimatsia paivan alkajaisiksi. Oli kylla tyytyvainen pentu sen jalkeen! (Ja pakko sanoa, etta naapurit on ihania - taloyhtiossa melkein joka toisella on koira, kaikki fiksuja ja hyvakaytoksisia, eika kukaan koirattomistakaan valita, vaikka kerrostalon "takapihalla" nelijalkaiset juoksentelevat vapaana. Kunhan sotkut siivotaan, niin kaikki ovat tyytyvaisia.) Viela kun Kiusa sai paattajaiseksi taloyhtion pikkulikalta (ehka 7-vuotias tyttolapsi siis kyseessa) kamalan kasan rapsutuksia, niin meinasi ressu nukahtaa pihalle.
Iltapaivasta tuo Milli tuli uudemman kerran vastaan, ja sai Kiusa peuhata sen kanssa vahan lisaa. :) On nyt kylla ollut niin vasynyt ja tyytyvainen, etta. Kaupassakin sai kayda rauhassa, ja tuo oli selkeasti vain nukkunut sen ajan. Moppasinkin sitten lattiat kun neitokainen oli niin rauhassa, eika se edes vaivautunut roikkumaan mopissa kiinni. Vallan loistavaa. Nyt on siis puhtaat lattiat ja Kiusa edelleen unten mailla. Eipa sita hirvean paljon tarvitse pikkuisen vasyttamiseen. Sopivasti uusia asioita, niin johan uni maittaa.
En ma voi kylla sanoa kuin etta loistava pentu tuo on. Jalat juu on koko ajan enemman ja enemman verilla, kun niissa olisi NIIIN kiva roikkua, mutta kun vaihtaa jalat johonkin sallittuun leikkikaluun, niin paasee aika helpolla. :) Jaja, harjailu sujuu jo melkein rutiinilla, vaikka se harja tietenkin olisi kiva syoda. Kynnet leikkasin tanaan etutassuista, huomenna olisi vuorossa takatassut. Eipa siina hirveaa ongelmaa ollut, mita nyt neidilla oli vahan liikaa virtaa, ja vaikka juokseminen olisi ollut paljon mukavampaa.
Oon ma vaan tuohon niin tyytyvainen. <3
Tunnin verran viihdyttiin puistossa katselemassa maailmaa, ja loppuajan pentunen nukkui siella vallan tyytyvaisen oloisena. Ei yhtaan hullumpaa! Paasin jopa itse siirtymaan aurinkoon makoilemaan, kun Kiusa jai vesikuppinsa kanssa varjon puolelle. :) Ihana pentu! Kotiin mennessa sai viela mahanalus- ja tassukastelun, kun kauhian lammintahan tuolla pienelle koiralle on.
Muutenkin ollut tanaan pennelille oikein hyva paiva. Yollakin paasi pariin otteeseen pihalle, kun selkeasti iski hata ja levottomuus, ja mina tietenkin herkkaunisena moiseen herasin. Ei sitten tarvinut aamulla siivoillakaan mitaan! Seitseman aikaan sitten nousin lopullisesti, ja ulos mennessa pihalla odotteli naapurin Milli-pentu, jonka kanssa sitten Kiusa sai ottaa painimatsia paivan alkajaisiksi. Oli kylla tyytyvainen pentu sen jalkeen! (Ja pakko sanoa, etta naapurit on ihania - taloyhtiossa melkein joka toisella on koira, kaikki fiksuja ja hyvakaytoksisia, eika kukaan koirattomistakaan valita, vaikka kerrostalon "takapihalla" nelijalkaiset juoksentelevat vapaana. Kunhan sotkut siivotaan, niin kaikki ovat tyytyvaisia.) Viela kun Kiusa sai paattajaiseksi taloyhtion pikkulikalta (ehka 7-vuotias tyttolapsi siis kyseessa) kamalan kasan rapsutuksia, niin meinasi ressu nukahtaa pihalle.
Iltapaivasta tuo Milli tuli uudemman kerran vastaan, ja sai Kiusa peuhata sen kanssa vahan lisaa. :) On nyt kylla ollut niin vasynyt ja tyytyvainen, etta. Kaupassakin sai kayda rauhassa, ja tuo oli selkeasti vain nukkunut sen ajan. Moppasinkin sitten lattiat kun neitokainen oli niin rauhassa, eika se edes vaivautunut roikkumaan mopissa kiinni. Vallan loistavaa. Nyt on siis puhtaat lattiat ja Kiusa edelleen unten mailla. Eipa sita hirvean paljon tarvitse pikkuisen vasyttamiseen. Sopivasti uusia asioita, niin johan uni maittaa.
En ma voi kylla sanoa kuin etta loistava pentu tuo on. Jalat juu on koko ajan enemman ja enemman verilla, kun niissa olisi NIIIN kiva roikkua, mutta kun vaihtaa jalat johonkin sallittuun leikkikaluun, niin paasee aika helpolla. :) Jaja, harjailu sujuu jo melkein rutiinilla, vaikka se harja tietenkin olisi kiva syoda. Kynnet leikkasin tanaan etutassuista, huomenna olisi vuorossa takatassut. Eipa siina hirveaa ongelmaa ollut, mita nyt neidilla oli vahan liikaa virtaa, ja vaikka juokseminen olisi ollut paljon mukavampaa.
Oon ma vaan tuohon niin tyytyvainen. <3
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
:)
Ai kamala kun tuon pennun kanssa liikkuminen on niin mukavaa ja helppoa. Olin tottunut siihen, etta aidin pyreneesit aikanaan pelkasivat kaikkea ja kaikkia, ja kaikkeen piti totuttaa tosi varovasti. Kiusa vaan katselee kaikkea ensin hanta vahan alempana, ja sit jatkaa matkaa taas hanta pystyssa. Ja se siita sitten. Ei paljoa helpompaa kylla voisi olla!
Kaytiin tassa "aamulenkilla" juuri. Laheisella koskella kavaistiin kuuntelemassa sen pauhua, ja joen rauhallisella kohdalla Kiusa kavi vahan kastelemassa tassujaankin. Siina vaiheessa lahdettiin sitten takaisin pain, kun alkoi markine tassuineen hyppia mua vasten. :D No, tulipahan tassuprintit paitaan ainakin!
Oli tuollainen lenkki kylla ressukalle aika pitka, selkeasti huomasi etta alkoi loppuvaiheessa vasyttaa. Kannoin sitten osan matkasta, ja tyytyvaisesti neiti katseli maailmaa sylistakin kasin.
Tassa meidan ihan naapurissa on lastentarha, ja takaisin tullessa sellainen kuuden kuusivuotiaan ryhma tuli vastaan. Lapset olivat onneksi tosi kiltisti ja fiksusti, saivat vahan silitellakin Kiusaa siina. Hurjaa se kylla oli, kun oli NIIN paljon mini-ihmisia katselemassa. Ei kuitenkaan niin hurjaa, etta olisi pitanyt pois paasta, ennemmin olisi kamalasti tehnyt mieli menna katselemaan, mutta kuitenkin vahan janskatti. No, katotaan josko ensi kerralla olisi vahemman jannaa. ;)
Ja niin tosiaan, eilen Kiusa paasi kaverin jenkkia vahan kiusaamaan. Indie-parka yritti parhaansa mukaan tosin valtella pentua, mutta sitkean yrityksen jalkeen Kiusa jopa onnistui saamaan sen hieman leikkimaan. Ja pikkuneidilla oli selkeasti aarimmaisen kivaa, paatellen sen ihmeellisista kungfu-pompuista ja riehumisesta. Sieva se on kuin mika. Ja polja.
Tassa vahan todistusaineistoa siita, etta kylla tuollainen joen ja lapsien ja autojen katselu ressukkaa vasyttaa. Simahti raukka pissapapereilleen (ei sentaan likaisille sellaisille...). Jaksoi sentaan vahan vilkaista kuvaajaa alkuunsa, mutta sitten taas uni maittoi.
Tarkoituksena olisi viela tanaan lahtea istuskelemaan laheiseen puistoon ja katselemaan siella maailman menoa. Saa nahda jaksaako pentunen moista enaa. :D No, jos ei, niin sen voi aina tehda joku muukin paiva.
Kaytiin tassa "aamulenkilla" juuri. Laheisella koskella kavaistiin kuuntelemassa sen pauhua, ja joen rauhallisella kohdalla Kiusa kavi vahan kastelemassa tassujaankin. Siina vaiheessa lahdettiin sitten takaisin pain, kun alkoi markine tassuineen hyppia mua vasten. :D No, tulipahan tassuprintit paitaan ainakin!
Oli tuollainen lenkki kylla ressukalle aika pitka, selkeasti huomasi etta alkoi loppuvaiheessa vasyttaa. Kannoin sitten osan matkasta, ja tyytyvaisesti neiti katseli maailmaa sylistakin kasin.
Tassa meidan ihan naapurissa on lastentarha, ja takaisin tullessa sellainen kuuden kuusivuotiaan ryhma tuli vastaan. Lapset olivat onneksi tosi kiltisti ja fiksusti, saivat vahan silitellakin Kiusaa siina. Hurjaa se kylla oli, kun oli NIIN paljon mini-ihmisia katselemassa. Ei kuitenkaan niin hurjaa, etta olisi pitanyt pois paasta, ennemmin olisi kamalasti tehnyt mieli menna katselemaan, mutta kuitenkin vahan janskatti. No, katotaan josko ensi kerralla olisi vahemman jannaa. ;)
Ja niin tosiaan, eilen Kiusa paasi kaverin jenkkia vahan kiusaamaan. Indie-parka yritti parhaansa mukaan tosin valtella pentua, mutta sitkean yrityksen jalkeen Kiusa jopa onnistui saamaan sen hieman leikkimaan. Ja pikkuneidilla oli selkeasti aarimmaisen kivaa, paatellen sen ihmeellisista kungfu-pompuista ja riehumisesta. Sieva se on kuin mika. Ja polja.
Tassa vahan todistusaineistoa siita, etta kylla tuollainen joen ja lapsien ja autojen katselu ressukkaa vasyttaa. Simahti raukka pissapapereilleen (ei sentaan likaisille sellaisille...). Jaksoi sentaan vahan vilkaista kuvaajaa alkuunsa, mutta sitten taas uni maittoi.
Tarkoituksena olisi viela tanaan lahtea istuskelemaan laheiseen puistoon ja katselemaan siella maailman menoa. Saa nahda jaksaako pentunen moista enaa. :D No, jos ei, niin sen voi aina tehda joku muukin paiva.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
On se suuri maailma vaan ihmeellinen.
Kiusa on nyt paassyt katselemaan seka Tikkurilaa etta Malmia. Tanaan heti aamusta lahdettiin Malmille, ja kylla vaan ne isot autot, pyorailevat ihmiset ja meteloivat nuoret on jannia. Pikajunakin aiheutti parin askeleen pakituksen, kun vajaa kymmenen metrin paasta suhahti ohi. Nyt on taas uni maittanut sitten aarimmaisen hyvin - ollaan vaan kayty pikkuisen pissalla takapihan metikossa ja leikitty vahan.
Tassa valissa on kylla ollut nappara opetella yksinoloa. Vasyneelle pennulle iso luu eteen, ja kunhan sita alkaa mutustaa, ulos ovesta, ja kuuntelemaan, huutaako vaiko eiko. Ekalla kerralla juuri ja juuri huomasi, etta lahdin, olin jokusen minuutin vain poissa, ei sanonut yhtaan mitaan. Seuraavalla kerralla, parin tunnin nukkumisen jalkeen muisti sanoa "piiippiipiipPIIIP" ja keksi sitten luun olemassaolon. Kiertelin sitten ehka kymmenisen minuuttia ympariinsa ulkona, ja sisaan mennessa pentu nutusti edelleen tyytyvaisena luutaan.
On tuo kylla niin nappara pentu. Tanaan siita on kylla huomannut, etta vasymys painaa, kun pissallekaan ei vaivautuisi ulos asti. :D No, nukkukoot minka nukuttaa, myohemmin sitten todennakoisesti keksii taas kukkua minka kerkiaa. Illalla olisi tarkoitus kayda vahan katselemassa pidemmallakin metsassa, josko vaikka siella sitten purkaisi energiansa ja nukkuisi edes jokusen hetken yosta kiltisti.
Taa on muuten janna. Oisin kuvitellut, etta pentu hieman lievittaisi mun haaveilua kaiken maailman roduista. Mutta ei. Edelleen haaveissa siintaa se paiva, kun paasen muuttamaan maalle ja hommaamaan sinne itselleni valjakollisen huskyja. :D Ja tietenkin kun omaan pihaan tallinkin silloin hommaisin, niin tallikoiraksi nyt ehdottomasti tarvitsee jonkun rottavahdin. Ja isoa pihaa vartioimaan pari laumista. ... Okei, onneksi haaveet on vain haaveita, enka niita aivan heti (tai tuskin koskaan) ole toteuttamasas. Voisi tuollaisessa laumassa elaimia olla nimittain vahan liikaa hommaa useammallekin parille kasia. Mutta joku kaunis paiva joskus se valjakko mulle tulee. Sita odotellessa voisin harkita vetohiihdon opettamista tuolle kakaralle. Kylla se talvi sielta viela tulee...
Tassa valissa on kylla ollut nappara opetella yksinoloa. Vasyneelle pennulle iso luu eteen, ja kunhan sita alkaa mutustaa, ulos ovesta, ja kuuntelemaan, huutaako vaiko eiko. Ekalla kerralla juuri ja juuri huomasi, etta lahdin, olin jokusen minuutin vain poissa, ei sanonut yhtaan mitaan. Seuraavalla kerralla, parin tunnin nukkumisen jalkeen muisti sanoa "piiippiipiipPIIIP" ja keksi sitten luun olemassaolon. Kiertelin sitten ehka kymmenisen minuuttia ympariinsa ulkona, ja sisaan mennessa pentu nutusti edelleen tyytyvaisena luutaan.
On tuo kylla niin nappara pentu. Tanaan siita on kylla huomannut, etta vasymys painaa, kun pissallekaan ei vaivautuisi ulos asti. :D No, nukkukoot minka nukuttaa, myohemmin sitten todennakoisesti keksii taas kukkua minka kerkiaa. Illalla olisi tarkoitus kayda vahan katselemassa pidemmallakin metsassa, josko vaikka siella sitten purkaisi energiansa ja nukkuisi edes jokusen hetken yosta kiltisti.
Taa on muuten janna. Oisin kuvitellut, etta pentu hieman lievittaisi mun haaveilua kaiken maailman roduista. Mutta ei. Edelleen haaveissa siintaa se paiva, kun paasen muuttamaan maalle ja hommaamaan sinne itselleni valjakollisen huskyja. :D Ja tietenkin kun omaan pihaan tallinkin silloin hommaisin, niin tallikoiraksi nyt ehdottomasti tarvitsee jonkun rottavahdin. Ja isoa pihaa vartioimaan pari laumista. ... Okei, onneksi haaveet on vain haaveita, enka niita aivan heti (tai tuskin koskaan) ole toteuttamasas. Voisi tuollaisessa laumassa elaimia olla nimittain vahan liikaa hommaa useammallekin parille kasia. Mutta joku kaunis paiva joskus se valjakko mulle tulee. Sita odotellessa voisin harkita vetohiihdon opettamista tuolle kakaralle. Kylla se talvi sielta viela tulee...
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Kuvasia ja kuulumisia.
Tallainen somistus tuo pentu tosissaan on. Kuvan onnistuin nappaamaan huijaamalla Kiusan hetkeksi pois roikkumasta lahkeistani. Vaati kylla hivenen mielikuvitusta. :)
Tanaan on tarkoituksena viela lahtea tikkurilaan ihmettelemaan "suurta maailmaa", ja elainkaupassakin olisi tarkoitus kayda kaantymassa. Illalla sitten perheen kanssa mokille, jossa tuo hirvio paasee purkamaan energiaansa tutustumalla veteen ja vesileikkeihin. Saa nahda mita siita tulee. ;) Varmasti on pikkuneiti tyytyvainen illalla, kun kotiin paastaan, ja nukkuu makoisasti - toivottavasti jopa vahan pidempaan kuin nyt on tahan asti nukkunut. Heratti minut aamulla aika tarkkaan viidelta, kuten vahan epailinkin. Nyt sitten taas nukkuu sikeasti, kun ollaan ulkoiltu paljon, ja onpahan Kiusa paassyt riehumaan vahan naapurin pennun kanssa, ja tutustumaan naapurin isoon koiraan. Molemmat olivat tanaan jo aivan iiiiihania Kiusa-neidin mielesta, kun eilen jo vahan sai haistella. Myos kaikki rapsutuksia tarjoavat ihmiset olivat ehka eniten super ikina.
Oon ma kylla tohon pentuun hirvean tyytyvainen. Ihanan rohkea ja aktiivinen, sopivan sosiaalinen, nauttii rapsutuksista mutta ei suoranaisesti suoraan tunge vieraiden syliin (minun syliin senkin edesta). Vallan taydellinen otus. Pesukin onnistui aamulla paremmin kuin hyvin, mita nyt kuivattelu piti tietenkin suorittaa minun sylissani, eli omatkin housut joutuivat sitten kuivumaan...
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
Ensimmaiset paivat.
Noniin, eilen illalla tuo pikku hirvio sitten kotiutui. Autoilu kotiin ei tuottanut ongelmia, ensimmaisten minuuttien jalkeen pikkuinen nukkui tyytyvaisesti omassa hakissaan. Kotonakin on heti alusta asti ollut reipas ja utelias, kaikkea pitaisi haistaa ja maistaa ja vahan retuuttaa. ... Osanette kuvitella, milta mm. jalkani nayttavat talla hetkella.
Huomaa kylla, etta virtaa tuolla riittaa vaikka muille jakaa. Kun ei nuku, pitaisi koko ajan touhuta jotain. Ollaan nyt nama pari paivaa kaytannossa vain hengailtu, kayty tutustumassa ymparistoon ja leikitty. On tuo ilmeisesti kuitenkin rankkaa ollut, ja ainakin nyt neiti on sopivan vasynyt. ;) Ei ainakaan ole roikkumassa lahkeessa!
Ainut mika tassa harmittaa on se, etta aidin koira paasi tuon jo saikayttamaan. Piti kayda vanhempien kodin kautta eilen kun ajelin Forssasta kotiin, ja Rio-staffi paasi rahahtamaan Kiusa-paralle. Eipa se nyt hirvean jarkyttynyt selkeasti ollut, parin minuutin jalkeen jatkoi taas hanta tottorolla paikkojen tutkimista. Mutta eipa kylla saa paastaa toistumaan... Vahinkohan tuo oli, kun Rio paasi oven valista livahtamaan ulos, kun aiti oli siita tulossa. Mutta hemmetti, ei tuollaisia vahinkoja saisi sattua. Onneksi ei kaynyt mitaan pahempaa sentaan.
Jo nyt muutama vieraskin on paassyt tanne kaymaan. Kiusa on kylla niin loistava, ei pelkaa tai ole edes varovainen, mutta ei kuitenkaan haslaa ja mielistele mitenkaan erityisemmin. :) Hieno kaveri siita tulee! Oon ihan rakastunut, loistava pentu kylla!
Paatin tanaan sivella kaikki puiset jalat (poydista, sangyista yms.) etikalla, kun ne olivat hirvion mielesta ehka kivoimpia ikina; joku ainakin santasi hyvin nopeasti "leikkimaan", kun vahan pureskeli niita. Nayttaisi ainakin toistaiseksi tehoavan hyvin, ei ilmeisesti tuoksu eika maistu hyvalta. :) Toivotaan, etta toimii jatkossakin, etta huonekalut edes jotakuinkin saastyisivat.
Viela pitaisi kayda suihkupullo ostamassa, kun tuo yrittaa kovasti komentaa haukkumalla. Se ei oikein olisi suotavaa kerrostalossa. Meilla kylla ON jossain suihkupullo(kin), mutta enpa nyt sattunut sita(kaan) loytamaan. Eli uusi pitaisi hommata.
Mutta joo, nyt voisi nukkua, kun oletettavasti Kiusan mielesta aamu koittaa suurinpiirtein viiden aikaan... Olisihan tassa viela se viitisen tuntia aikaa siihen.
Huomaa kylla, etta virtaa tuolla riittaa vaikka muille jakaa. Kun ei nuku, pitaisi koko ajan touhuta jotain. Ollaan nyt nama pari paivaa kaytannossa vain hengailtu, kayty tutustumassa ymparistoon ja leikitty. On tuo ilmeisesti kuitenkin rankkaa ollut, ja ainakin nyt neiti on sopivan vasynyt. ;) Ei ainakaan ole roikkumassa lahkeessa!
Ainut mika tassa harmittaa on se, etta aidin koira paasi tuon jo saikayttamaan. Piti kayda vanhempien kodin kautta eilen kun ajelin Forssasta kotiin, ja Rio-staffi paasi rahahtamaan Kiusa-paralle. Eipa se nyt hirvean jarkyttynyt selkeasti ollut, parin minuutin jalkeen jatkoi taas hanta tottorolla paikkojen tutkimista. Mutta eipa kylla saa paastaa toistumaan... Vahinkohan tuo oli, kun Rio paasi oven valista livahtamaan ulos, kun aiti oli siita tulossa. Mutta hemmetti, ei tuollaisia vahinkoja saisi sattua. Onneksi ei kaynyt mitaan pahempaa sentaan.
Jo nyt muutama vieraskin on paassyt tanne kaymaan. Kiusa on kylla niin loistava, ei pelkaa tai ole edes varovainen, mutta ei kuitenkaan haslaa ja mielistele mitenkaan erityisemmin. :) Hieno kaveri siita tulee! Oon ihan rakastunut, loistava pentu kylla!
Paatin tanaan sivella kaikki puiset jalat (poydista, sangyista yms.) etikalla, kun ne olivat hirvion mielesta ehka kivoimpia ikina; joku ainakin santasi hyvin nopeasti "leikkimaan", kun vahan pureskeli niita. Nayttaisi ainakin toistaiseksi tehoavan hyvin, ei ilmeisesti tuoksu eika maistu hyvalta. :) Toivotaan, etta toimii jatkossakin, etta huonekalut edes jotakuinkin saastyisivat.
Viela pitaisi kayda suihkupullo ostamassa, kun tuo yrittaa kovasti komentaa haukkumalla. Se ei oikein olisi suotavaa kerrostalossa. Meilla kylla ON jossain suihkupullo(kin), mutta enpa nyt sattunut sita(kaan) loytamaan. Eli uusi pitaisi hommata.
Mutta joo, nyt voisi nukkua, kun oletettavasti Kiusan mielesta aamu koittaa suurinpiirtein viiden aikaan... Olisihan tassa viela se viitisen tuntia aikaa siihen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)