tiistai 8. kesäkuuta 2010

On se suuri maailma vaan ihmeellinen.

Kiusa on nyt paassyt katselemaan seka Tikkurilaa etta Malmia. Tanaan heti aamusta lahdettiin Malmille, ja kylla vaan ne isot autot, pyorailevat ihmiset ja meteloivat nuoret on jannia. Pikajunakin aiheutti parin askeleen pakituksen, kun vajaa kymmenen metrin paasta suhahti ohi. Nyt on taas uni maittanut sitten aarimmaisen hyvin - ollaan vaan kayty pikkuisen pissalla takapihan metikossa ja leikitty vahan.

Tassa valissa on kylla ollut nappara opetella yksinoloa. Vasyneelle pennulle iso luu eteen, ja kunhan sita alkaa mutustaa, ulos ovesta, ja kuuntelemaan, huutaako vaiko eiko. Ekalla kerralla juuri ja juuri huomasi, etta lahdin, olin jokusen minuutin vain poissa, ei sanonut yhtaan mitaan. Seuraavalla kerralla, parin tunnin nukkumisen jalkeen muisti sanoa "piiippiipiipPIIIP" ja keksi sitten luun olemassaolon. Kiertelin sitten ehka kymmenisen minuuttia ympariinsa ulkona, ja sisaan mennessa pentu nutusti edelleen tyytyvaisena luutaan.

On tuo kylla niin nappara pentu. Tanaan siita on kylla huomannut, etta vasymys painaa, kun pissallekaan ei vaivautuisi ulos asti. :D No, nukkukoot minka nukuttaa, myohemmin sitten todennakoisesti keksii taas kukkua minka kerkiaa. Illalla olisi tarkoitus kayda vahan katselemassa pidemmallakin metsassa, josko vaikka siella sitten purkaisi energiansa ja nukkuisi edes jokusen hetken yosta kiltisti.


Taa on muuten janna. Oisin kuvitellut, etta pentu hieman lievittaisi mun haaveilua kaiken maailman roduista. Mutta ei. Edelleen haaveissa siintaa se paiva, kun paasen muuttamaan maalle ja hommaamaan sinne itselleni valjakollisen huskyja. :D Ja tietenkin kun omaan pihaan tallinkin silloin hommaisin, niin tallikoiraksi nyt ehdottomasti tarvitsee jonkun rottavahdin. Ja isoa pihaa vartioimaan pari laumista. ... Okei, onneksi haaveet on vain haaveita, enka niita aivan heti (tai tuskin koskaan) ole toteuttamasas. Voisi tuollaisessa laumassa elaimia olla nimittain vahan liikaa hommaa useammallekin parille kasia. Mutta joku kaunis paiva joskus se valjakko mulle tulee. Sita odotellessa voisin harkita vetohiihdon opettamista tuolle kakaralle. Kylla se talvi sielta viela tulee...

1 kommentti:

Minna kirjoitti...

Natiaisella onkin ihmettelemistä kerrassaan. Ei ihme, että väsyttää! :--)