Haha, taas Kiusa nukkuu tyytyvaisena. Ja haisee harvinaisen selkeasti maralta koiralta.
Tassa pari paivaa olen ollut toissa (~neljan tunnin paivaa tosin vain), niin en ole mitaan hirvean spesiaalia jarjestellyt Kiusan paan menoksi, ollaan vaan kayty katselemassa vilkkaampia teita, harjoiteltu normaaleja kaytostapoja ja riehuttu metsassa. :) Huomaa kylla, etta kun on kaynyt isommissa paikoissa katselessa iiiisooja autoja, niin laheinen "vilkas" tie on tuolle ihan piece of cake. Hyva etta jaksaa edes huomata autoja.
Tanaan sitten heti aamutuimaan lahdettiin suorittamaan operaatio Kiusan-vasytysta. Napattiin bussi laheiselta pysakilta, huristeltiin vajaa kymmenen minuutin matka Korsoon ja siella odoteltiin sitten seuraavaa bussia takaisin pain, samalla kun katseltiin ohi suhahtelevia junia. Ja edelleen ma ihmettelen, miten on mahdollista, etta tuollainen pikkuinen sylivauvahauva voi olla noin jarkeva. Bussissa ensimmaisen parin minuutin jalkeen paatti painua maate ja makoilla loppumatkan, Korsossakin katseli vain kiinnostuneena, etta kappas, tuollaisia ihmeellisia kova-aanisia juttuja kulkee raiteita pitkin, ja totesi loppujen lopuksi, etta voihan sita vaikka makoillakin bussia odotellessa, turhaan sita hotkyilee, kun ei se mitaan hyodyta.
Eipa Kiusa selkeasti kamalasti jaksa uusia asioita stressata. Vahan ihmettelee, ja on sitten taas kuin ei mitaan ihmeellista ikina olisi tapahtunutkaan.
Kun oltiin bussissa matkalla takaisin, saatiin seuraksemme torkean pahasti viinalta haiseva ehka kolmikymppinen mies. Han tuli pitkasti kertomaan, kuinka hanella on aina ollut saksanpaimenkoiria, ja kuinka pitaa koirista kovastikin. Ma itse olen aina kauhean varautunut kaikkia viinalta haisevia ihmisia kohtaan (en valttamatta haluais tehda lahempaa tuttavuutta), mutta toi oli ainakin Kiusalle ihan hyva kokemus - vaikka viinalta haisikin, mies ihan selvasti oli koiraihmisia, ja oli Kiusan mielesta loppujen lopuksi tosi kiva. :) Tallain tulevan pelastuskoiran kannalta lienee vallan hyva, ettei viinankaan haju tee ihmisesta kamalaa. (Haha, suunnitelmat korkealla: tottahan me paastaan haly-ryhmaan asti, ja siella nyt on varmasti hyotya siita, ettei koira karsasta pahanhajuisia ihmisia. ;))
No mutta juu, vaikka Kiusa ei selkeasti jaksanut stressata mitaan ihmeellisyyksiakaan pahemmin, niin taisipa reissu vieda raukalta silti voimat. Ainakin se simahti tuohon viereen kovin tyytyvaiselta nayttaen. Saa nahda, josko sita viela jotain keksisi pennun paan menoksi taman paivan puoella. Ainakin illalla todennakoisesti olisi tiedossa vahan pidempi autoreissu, kun pitaisi tuo inttimies palauttaa palvelukseensa. Mutta katsellaan, katsellaan.
Huomenna on sitten ensimmaista kertaa mulla aivan normipituinen tyovuoro, eli pentusella ensimmainen kerta, kun joutuu olemaan itsekseen vahan pidempaan. Kiusa ei ole viela keksinyt minkaanlaista kiellettya tekemista ollessaan yksin, ja elattelen toiveita, etta huomennakin jaksaa nukkua suurimman osan ajasta. :) Ei kylla luulisi olevan ongelmaa, kun aamulla kaydaan tallilla kaantymassa, niin saattanee sen jalkeen nukuttaa oikein mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti