Ekat agilityreenit koiran kanssa takana! Oli kyllä niin mielettömän siistiä, ettei mitään järkeä. Koiralla ja ohjaajalla oli uskomattoman hauskaa. Hitto sentään, toi on kyllä niin loistava laji, ettei toista.
Välistä tulee naurettua tuon hurtan ratkaisuille. Ensimmäisellä kerralla putkeen mennessä arvon neiti ei oikein hiffannut pointtia. Eihän siitä nyt läpi voinut mennä! Joten pikku Kiu otti vauhtia, hyppäsi putken päälle ja yritti sitä kautta. Kun putki-perkele karkasi alta, koira kauhean ärinän saattelemana yritti napata siitä kiinni ja ravistella kuoliaaksi. Oivoi. Noh, kun se tajusi, että siinä ihan oikeasti on kolo, josta voi juosta, sehän ei meinannut enää sitten lopettaa ollenkaan siellä juoksentelemista. "Kato mamma, mä osaan!"
On toi Kiusa kyllä ehdottomasti loistavin hurtta jonka tiedän. Ja uskoisinpa, että agility on laji, josta se pitää ihan mielettömästi (ja ohjaajakin osaa sen verran, ettei ihan niin pahasti sählää kuin muissa lajeissa). Seuraavaa treenikertaa odotellessa! Hakemusta hallin avaimestakin on tarkoitus tässä laittaa asap, niin pääseepä treenailemaan sinne milloin tahtoo. Koira ainakin tykkää, ja pakko myöntää että mullakin hymy herkässä kun Kiusnau on tyytyväinen. Onni on koira, joka pitää samoista jutuista kuin ohjaaja. :D
1 kommentti:
Huippukivaa, että pääsitte kurssille ja sitäkautta tämänkin kivan lajin pariin! :) Ja toi TSAU:n avainhomma on kanssa tosi jees, ja vielä kun hallilla on lähes aina tilaa treenata. Pääsee hyvin etenemään, kun tulee toistoja enempi.
Ps. Jullelta terkkuja, että putket on ehkäpä parasta. :--)
Lähetä kommentti